Ensikohtaaminen

Minun (epä)pyhänä tarkoituksenani oli tietysti hehkuttaa asiaankuuluvasti viime lauantaina tapahtunutta ensitapaamista Hertan kanssa jo hyvissä ajoin, mutta olin sen verran tunnelmissa, että sehän sitten jäi. Jälkeenpäin voi kuitenkin hehkuilla hyvillä mielin - lauantaina siis pääsi tutustumaan Herttaan ensimmäsitä kertaa ihan lähietäisyydeltä! Ja voi apua! ♥

Jahkkas Princess Leia - Hertta (4 vko)
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)

Ajatuksena oli tietysti lähteä kotoa hyvissä ajoin. Kuten aina. Ja mitä siinä sitten kävi? Huomasin olevani onnellisesti noin puoli tuntia myöhässä tarkasti laaditusta aikataulusta. Ei muuta kuin autoon pakkautuminen ja toive siitä, ettei tiellä vilistä kovinkaan montaa maanteiden ritaria tukkimassa matkaa Herttaisen luokse. Ja kuinka ollakaan - jo heti Taavetti-Lappeenranta välinen tieosuus oli auttamattoman tukossa, kun joidenkin sankareiksikin kutsuttavien ihmisyksilöiden mielestä oli äärimmäisen tarpeellista ajaa täysin sulalla tiellä ja hyvällä talvikelillä noin 10 km/h alle nopeusrajoitusten. Lopulta perillä oltiin sitten ihan ajallaan - vai olisiko auton kello näyttänyt jopa kolme minuuttia myöhässä sovitusta ajasta. Ajallaan siis käytännössä katsoen joka tapauksessa!

Ja se nakkivauvojen määrä! Pojat nukkumassa ja tytöt lattialla telmimässä, apua! Kun kaikkia olisikin voinut helliä samaan aikaan! Vielä siinä vaiheessa oli tosin epäselvää, kuka kolmesta nartusta tähän talouteen sitten muuttaa. Kotiin lähdettäessä olo oli onnellisen sekava. Samaan aikaan teki mieli pomppia silkasta ihanan kevyestä tunteesta - siitä, että se karvavauva on oikeasti muuttamassa meille ja että tämä on aivan oikeasti todellista. Samalla hetkellä kuitenkin tajusi väistämättä sen, että kolme viikkoa on harvinaisen pitkä aika odottaa. Etenkin, jos sattuu olemaan yhtään näin malttamaton persoona, kuin allekirjoittanut... Lohduttaudun sillä tiedolla, että seuraavan kerran Hertan nähdessä sen pienen nyytin saa ihan luvan kanssa viedä kotiin nunnutettavaksi! Ja miksi ihmeessä minun tekisi suunnattomasti mieli laitella tuonne sivupalkkiin laskuri jäljellä olevista päivistä?! Niinpä...

Myöhemmin lauantaina se lopulta sitten selvisi - nimittäin se, että meille muuttaa tytöistä ainoa musta, Jahkkas Princess Leia - tutummin siis Hertta.

Jokin pieni järjen ääni kehoittaa nauttimaan näistä päivistä, jolloin pienten pissa- tai kakkavahinkojen korjaamisesta ei vielä tarvitse huolehtia - eikä myöskään tarvitse repiä päästä harmaita hiuksia, kun pikku kultamussukka ei vielä osaa ihan kaikkea, mitä mami haluaisi. Ja silti - odotan aivan malttamattomana niitä hetkiä, kun saan repiä hiuksia päästäni.

Mikä parasta - podin jo ennalta huonoa omaatuntoa siitä hyvästä, että Hertta joutuu heti uuteen kotiin muuttamisesta alkaen viettämään reilut kahdeksan tuntia kotona yksikseen, kun mamma ei yksinkertaisesti voi ottaa koiraäitiyslomaa. Omissa ajatuksissa se tuntui aivan suunnattoman raa'alta ajatukselta. Mutta mitä vielä - pomo antoi luvan ottaa Hertan mukaan työpaikalle! Kunhan nyt vain en itse sorru tekemään sitä virhettä, että kuskaan koiraa onnessani joka päivä mukaan töihin ja huomaan lopulta, ettei tyttö osaa olla ollenkaan yksin kotona. Ainakin tällä hetkellä uskottelen itselleni, että Hertta on tätä kautta ehkä jopa helpompikin totuttaa yksinoloon - vaihe vaiheelta ja vähitellen yksinoloaikaa pidentäen. Kyllä, minua saa vapaasti tökätä, mikäli minut sattuu näkemään kantamassa koiraa joka paikkaan mukana!

Lopuksi todettakoon, etten ikinä ole pitänyt itseäni minkäänlaisena säkäpossuna ostosten tekemisen kanssa. Kaikkea muuta, erehdyn aina ostamaan jotakin aivan liian kallista. Mutta mitä tapahtui lauantaina? Löysin Hertalle täydellisen ja uuden pedin - kahdeksalla eurolla!

Materialismi

Tänään se saapui, nimittäin paketti Zooplussalta! Harmi vaan, että tavaroiden oikea omistaja puuttuu vielä ihan kokonaan! Tässä saldo tällä hetkellä - postilaatikosta pitäisi kaiken järjen mukaan tipahdella jotakin pienempää kuin suurempaakin lähipäivien aikana. Innolla odottaen! Kuten huomata saattaa, tästä puuttuu vielä suunnattoman paljon ja aivan kaikkea.  Ja minä kun kuvittelin ostavani kaiken tarpeellisen ihan ensin, mutta voidaanko kymmenen tilattua lelua näin esimerkiksi laskea täysin tarpeelliseksi?

Seuraavana hankintalistalla taitavat olla ainakin täysin kunnollinen panta - säädettävä sellainen näin pentuajalle - sekä tuttua ruokaa. Tasapainottelen vielä vähän sen välillä, ostaako tässä vaiheessa kuljetuskoppa pediksi / kuljettamiseen (ja ostaisin toisaalta enemmän kuin mielellään suoran IATA-hyväksytyn kopan, ihan vaan just in case) vai pitäisikö nätisti pyytää isoäitiä ompelemaan sellainen sopivasta kankaasta pehmusteineen.

Tällä hetkellä kokoelma näyttää enemmän tai vähemmän tältä:

• Pentu Kong -lelu
• Rullapidike + kakkapusseja
• Pehmeät & joustavat valjaat pentuajalle
• Shampoota myöhempiä aikoja varten
• Narulelu
• Herkkuja opetteluun
• Nahkainen talutin (me likey strassit!)
• Kynsileikkurit
• Luonnonharjasharja
• "Piikkipallo" pikkuhampaille

Pakko ostaa!

Viikon takainen kuva minimakkaroista
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)

Viime kerralla taisin astella kaapista materialistisen puoleni kanssa. Mutta millaisia tilannepäivityksiä on tapahtunut tähän mennessä? No, parempaan suuntaan ei ainakaan olla menty. Joskus tuntuu siltä, että taidan oikeasti ampua pahemman kerran yli, mutta ... Who cares! Minä tykkään, Hertta tulee (toivottavasti) tykkäämään, joten yritän olla moralisoimatta itseäni liikaa. Koska tottakai Hertta tarvitsee ... Kaikkea.

Tein torstaina suunnattoman virheen. Annoin itselleni luvan (oikeastihan minut suostuteltiin ja raahattiin paikalle melkein väkisin!) käydä paikallisessa eläinkaupassa. Ihan vaan ihastelemassa kaikkia kivoja tavaroita, jotka on tietenkin viimeistään jossain vaiheessa pakko saada. Niinpä niin. Onhan se tässä vaiheessa tietysti ihan hyvä yrittää uskotella itselleen, että asiat menivät juurikin näin. Todellisuudessa raahasin henkisen ja fyysisen olemukseni eläinkauppaan silkasta vapaasta tahdostani, joskin ystävättäreni suotuisella myötävaikutuksella. Ja kauanko aikaa moisessa kaupassa tuli vietettyä? Lähemmäs tunti. Onnistuin rajaamaan ostokseni yllättävän pieneen määrään - vain niihin pakollisiin. Käytännössä katsoen mukaan tarttui nahkainen musta talutin hillitysti muutamalla kivalla strassikoristeella, yltiöpakollinen (ja asiaankuuluvana värivalintanahan tässä tapauksessa oli vaaleanpunainen, kuinkas muutenkaan) Kong-lelu ja tulevaa koulutusta ajatellen piti tietysti saada minikokoisia nameja. Kyllä - erittäin tarpeellista! No, herkkuja lukuun ottamatta kyllä.

Nettishoppailun suhteen olen ehdottomasti myöhännäisherännyt. Tilaukset / ostoskerrat nettikaupoista ovat laskettavissa yhden käden sormin, kunnes nyt - maailman paras tekosyy jälleen kerran lähes pakotti minut istuutumaan alas tietokoneruudun äärelle. Netistähän saattaisi löytyä vaikka mitä kivaa Hertalle...

Kaikki alkoi ihan viattomasti Zooplussasta. Minulle kun satuttiin vinkkaamaan, että sieltä voisi löytyä vaikka mitä... Ja kuinka kävikään, huomasin tehneeni ihan sopivankokoisen tilauksen. Köh? Se on kyllä pakko sanoa, että sitä tilausta ei tosin oltu hinnalla pilattu!

Tuikitarpeellisia Zooplus-ostoksia olivat muun muassa pallo pureskeltavaksi  köysilelu rääkättäväksi, kakkapusseja & rullapidike tulevia lenkkejä varten, pehmeä (ja suloinen!) luonnonharjasharja, shampoo myöhempiä aikoja varten, kynsisakset ja kirsikkana kakun päällä, pentukokoa edustavat valjaat. Tietenkään en onnistunut olla etsimättä myös Facebookissa mahdollisesti löydettävissä olevia, koiratarvikkeille suunnattuja kirppisryhmiä. Nyt, alle vuorokautta myöhemmin, olen liittynyt kahteen mukavankokoiseen ryhmään ja ostanut Hertalle paitsi uuden lelun, myös kevään vilpoisemmilla keleillä sopivasti päälle mahtuvan fleecehaalarin. Valitettavasti en voi edes vedota siihen, että olisin tavalla tai toisella mainoksen uhri. Ei - olen ihan itse itseni uhri. Damnit!

Loppuhehkutus - alle kaksi viikkoa ensikohtaamiseen! ♥