"Koska Hertta tahtoo!"

Viime lauantaina saatiin heti aamusta hyviä upeita uutisia! Kaksi narttua ja kaksi urosta - toisin sanoen, meidän perheemme uusin jäsen oli syntynyt! Oli kyllä harvinaisen vaikeaa olla hymyilemättä, kuin pehmustetusta huoneesta livahtamaan päässyt potilas. Ja millaisia uutisia tulikaan parin tunnin päästä? Loppulukemat 3+3!

Jo ensimmäinen puhelu kasvattajan suuntaan ja hyvä, etten hyppinyt tasajalkaa paikoillani - saati sitten nyt, kun narttupentu varmistui muuttavaksi meille aivan varmasti... Nimikin tulokkaalle oli valmiina jo noin kuukautta ennen syntymää. Hertta. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tämän epätietoisuuden ajan olla kiertelemättä eläinkauppoja heräteostoksia tekemässä - harmi, ettei tämä taida olla pätevä tekosyy järjettömälle rahan tuhlaamiselle tällaisessa koiramaailman mekassa lähitulevaisuudessa. Tästä pääseekin kätevästi aasinsillalla (vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa, mäyräkoiran piiitkällä selällä?) aiheeseen 'pahemman kerran höynähtänyt koiramami', joka tahtoo ostaa kaiken ja kaikkialta - mieluiten nyt ja heti.

Ihan vain siksi, koska Hertta tahtoo.

♥ Neljä pikkunakkia kokonaisuudessaan kuudesta kuvassa muutaman tunnin ikäisinä Minni-äidin hellässä hoivassa ♥
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)
 

Ostoslistalta löytyy kaikkea taluttimista söpön pinkkeihin pantoihin, valjaisiin, heijastinliiveihin ja ruokakuppeihin - unohtamatta luita, leluja, kakkapusseja tai mitä tahansa sellaista, mihin nyt ylipäänsä voi millään tavalla liittää sanan 'koira'. Koska Hertta tahtoo. Toki se on juuri koira, jolla on suuri tarve ja ennen kaikkea halu saada kaikki varusteensa sävy sävyyn - asiaankuuluvasti tietysti joko pinkkinä tai violettina. Ja oikeastaan - mikäpä olisi sen parempaa, kuin kaksi settiä kaikkea, kahdessa eri värissä! Manttelit ovat tietysti myös yksi must, ihan taas vain siksi, koska Hertta tahtoo. Mitä pinkimpää, sen katu-uskottavampaa.

Jos nyt kuitenkin otetaan asiaksi palata takaisin todellisuuteen, voidaan todeta, että voinen ehkä unohtaa tämän vailla järkeä olevan vouhotuksen heti alkuunsa. Ruokakuppeja meiltä löytyy jo entuudestaan, herkkujakin koiran tulevaa kouluttamista ajatellen saa jääkaapista esimerkiksi nakkien kuin jauhelihankin muodossa. Uudet (ja ne ehdottoman katu-uskottavat!) manttelit maksavat mansikoita, eikä pentukokoiselle koiralle välttämättä ole kovinkaan järkevää ostaa kallista asustetta vain siksi, että se näyttää kauhean kivalta. Vastaavan ja täysin toimivan kun saa haalittua esimerkiksi netti(huuto)kaupoissa surffaamalla - pieneksi jäätyään voi itse tehdä saman tempun laittamalla manttelin myyntiin ja sitä myöten olla hetken puhtaalla omallatunnolla edes tästä tekemästään pienestä kierrättämisen eleestä. Entäpä sitten ne pannat, valjaat ynnä muut? Itse koen järjen ääntäni kuunnellessani, että pentuajaksi vain ne tärkeimmät. Ehdinhän varsin hyvin hemmotella Herttaa (lue: itseäni) kaikilla ei-ehkä-niin-tarpeellisilla hankinnoilla myöhemminkin, eivätkä silloin jää ainakaan heti pieniksi!

Heijastimet - ne puolestaan ovat mielestäni yksi sellaisista hankinnoista, jotka kuuluvat monien oikeasti tärkeiden hankintalistalla olevien asioiden kanssa tarpeellisuuden kärkipäähän. En tingi omastakaan turvallisuudestani liikenteessä ja heijastinten käytössä, joten miksi sivuuttaisin koiran turvallisuuden? Onneksi Neiti Näppärä ymmärtää tässä vaiheessa sen, ettei jokaista heijastinhärpäkettä kuitenkaan tarvitse välttämättä ostaa uutuuttaan kiiltelevinä kaupoista, vaan osan voi todella tehdä myös itse - kun vain viitsii nähdä hieman vaivaa ja aikaa.

Voisinkin seuraavaksi hurahtaa tee-se-itse! koirantarvikkeisiin. Eipähän tuntuisi Hertan odottaminen kotiin aivan näin tuskaiselta!