Hepuli-Hertan tiistaipäivitys

Muuttonsa jälkeen Hertta on joutunut uusiin tilanteisiin - niistä ehkä yhtenä suurimmista joutuminen mamman kanssa työmaalle. Tällä erää Hertta on viettänyt siis kaksi kokonaista päivää toimistolla ja pienistä alkuhankaluuksista huolimatta hyvin on mennyt! Kieltämättä olen jopa yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki on mennyt - etenkin se, että matkat todella kuljetaan Sturdissa takapenkillä ilman toisen aikuisen seuraa. Ainoastaan mami, Hertta ja radio. No, joskus myös aamupöhnässä radion tahdissa lauleskellut kappaleet... No, palaan aiheeseen myöhemmin kuvien kera!

Tosin, tälläkään kertaa ei liene mitään erityisen ihmeellistä sanottavaa - Hertta tosin on aivan yhtä herttaisa, kuin aiemminkin. Tällä hetkellä on:
• Opittu kävelemään hienosti hihnassa
• Ymmärretty, että mamman pukemat vaatteet ovat poikkeuksetta kauheita
• Koettu, että lumi on luultavasti maailman kauhein asia
• Leikattu ensimmäistä kertaa kynnet (19.3)
• Harjattu koko nakki ensimmäistä kertaa (19.3)
• Itketty ikävää jokaisena yönä

Ynnä muuta. Muita tärkeitä asioita ja taitoja, joita Hertta on muutaman edellisen päivänä oppinut, ovat muiden muassa johtojen ja vaatteiden pureksiminen, verhojen järsiminen, murjottaminen kieltämisen seurauksena, intensiivinen tuijottaminen, ylisuloisen ja viattoman pikku mäyräkoiran esittäminen... Kyllä, lista on loputon. Muutamat kuvat viimepäiviltä ohessa!

Älä nyt oikeasti pakota mua mihinkään ulos!

Ja pitikö nyt tämäkin mulle pukea...

Kun sanat eivät riitä

Koska tämänhetkinen verbaliikkani kykenee ainoastaan sanoihin ihana, mahtava, rakas, lutuinen, höppänä, kulta, muru, pikkuinen - no, idea luultavasti tuli selväksi - laitan ehkä tällä kerralla ainoastaan kuvia katseltavaksi. Näitä nyt tosin on melkoinen kasa, mutta ... Ehkäpä siitä nyt ei suoranaisesti haittaakaan ole ;)

Omskis namskis!

Olen oikeastaan aika varma siitä, että Hertta tietää itsekin näyttävänsä söpöltä...

Hertalla oli oma mielipiteensä kuvaamisen tärkeydestä

Mitä tähän voi edes sanoa?

Hauks.

Vähän possunperää, kiitos.

Nainen, mikä nainen. Ilman minkäänlaista vaatevarustusta Hertta palelee ulkona aivan mielettömästi ja kun sitten laittoi takin päälle ... No, Hertta kai ajatteli näyttävänsä naurettavalta, joten liikuttiinko tuosta mihinkään? No ei :)

Tyytyväinen nakki

Yllätettiin itsemme tänään, ja kerrankin positiivisesti. Viisi minuuttia etuajassa hakemassa Herttaa, vaikka kelloa vastaan kuviteltiinkin juoksevamme koko ajomatka! Etenkin, kun matkan varrelle mahtui vielä pakollinen pysähdys kaupassa.

Äitikoira, siskokoira sekä Herttakoira olivat kaikki harvinaisen kiinnostuneita Hertan uudesta matkustuskapineesta - siis Sturdista. No, tulipa ainakin todistettua, että kyseiseen härpäkkeeseen mahtuu yhtäaikaa niin yksi aikuinen kuin kaksi pentuakin! Tosin Sturdi ajoi paremmin asiansa viihdykkeenä, kuin muuten millään tasolla kiinnostavana kapistuksena - ainakin, jos keneltä tahansa paikalla olleista koiranviikareista kysytään. Kotimatka alkoi mukavasti sylissä köllötellen. Henkilökohtaisesti olin täysin vakuuttunut siitä, että Hertta luultavasti hyörii enemmän tai vähemmän ainakin suuren osan matkasta, mutta mitä vielä! Hertta nukkui matkan ensimmäisen puolikkaan ja juuri paria minuuttia ennen sopivaa pysähdyspaikkaa heräsi ihmettelemään outoja maisemia. Pissat maamerkiksi matkan varrelle ja kotimatka saattoi jatkua jälleen pienen unituhinan säestämänä.

Ystävä / kummitäti / esiliina palautettiin takaisin omaan kotiin onnistuneen matkan päätteeksi ja me laitettiin tietysti heti kotiin päästyämme Hertalle ruokaa likoamaan. Ja kuten kenelle tahansa muullekin, myös Hertalle maistui uni vatsan täyttämisen päätteeksi. Pikkunakki makailee oikein tyytyväisen oloisena omalla paikallaan uudessa pedissä, mitä nyt välillä vingahtelee unissaan ikäväänsä. Tämänhetkinen saldo on vatsarapsutuksia, luiskahtelevia juoksuaskeleita, syliin kiipeämisiä ja suloista koiravauvantuoksua ♥

Tyytyväinen uninakki.