Kaksin aina kaunihimpi

Jos kaksin on aina kauniimpaa, niin kysymys oikeastaan kuuluukin: kuinka kaunista se sitten on, kun kyseessä on kaksi mäyräkoiraa? Me ollaan Hertan kanssa siitä onnekkaassa asemassa, että aivan naapurissa asuu mäyräkoirakaveri, Tor. (Terkkuja muuten sinne ruudun toiselle puolelle - tiedän, että luette tätä kuitenkin!) ;)

Koirilla ilta koostui pääasiassa yhteisestä härväämisestä (näytti muuten väkisinkin siltä, kuin olisivat kaiken aikaa menossa yhdessä pahantekoon...), kanin haistelemisesta ja päättömästä riehumisesta. Erityisesti sohvalla oli aivan hirrrrmuisen kiva riekkua, kun sai samalla tönittyä ihmisiä milloin minnekin suuntaan ja aiheutettua tietenkin yleistä sekasortoa. Mutta toisaalta, jos koirilta kysytään, illan kohokohta taisi ehdottomasti olla nimeltään raakaluu - oli muuten Hertalle aivan uusi tuttavuus ja Nakkineiti kyllä tykkäsi, kovastikin! Nyt sitten makaillaan kotisohvalla lopen uupuneina, mutta ilmiselvästi onnellisena.

Ehkäpä needless to say, että osa kuvista on epätarkkoja - kaksi vallattomana viipottavaa nakkia ja kamera - mahdoton yhdistelmä!

Hei kaverrriii, odota!

Lahjojen laaduntarkkailija Hertta jatkoi raskasta urakointiaan tällä kertaa piparinpaiston virallisena valvojana.

Aika epäilyttävää. Selvästi juonivat jotain.

Ja se on sitten tuumasta toimeen, vai?

Nakkimaisesta laaduntarkkailusta hyvää päivää!

Näin pidemmän tauon jälkeen asiaa tuntuu riittävän vähän liikaakin, joten ajastellaanpa tämä merkintä seuraavalle päivälle.

Imuroinnin ja yleisen kipeilyn - nielutulehduksen, jos tarkkoja ollaan - lisäksi ollaan Hertan kanssa jouluiltu. Ja mikä oikeastaan edes olisi sen jouluisempaa, kuin lahjojen paketointi? Herttakin osallistui - tietenkin. Ensin oltiin hyvin kiinnostuneita paketointimateriaaleista, sen jälkeen omittiin paketoitavat lahjat ja heti kun silmä vältti, yksi paketti koki pientä uudelleenmuotoilua. Toivottavasti lahjansaaja ei välitä muutamasta pikku hampaanjäljestä...

Ai yritätkö sä tehdä tälle jotain? La la la la laa en huomaa sua la la laa!

No mutta, mikäs se tuossa on?

Järjettömän ylivalottunut kuva, mutta kun oli yksinkertaisesti niin suloinen kaverikuva, ettei voinut olla jakamatta!

Paketoinnin ohella piti myös hepuloida...

Ihan ite tuhosin!

Kyllä, minäpä juuri.

Hertan pahin vihollinen

Meillä asuu mörkö. Suurimman osan ajasta se on visusti piilossa kaapissa - mutta välillä ne pahimmatkin luurangot täytyy penkoa esille ja tietysti kohdatakin. Tänään on ollut juuri se päivä.

Aivan - mikään ei ole enää ennallaan. Mamma kaivoi sen kauhean kapineen kaapinperukoilta ja kehtasipa se vielä alkaa käyttääkin sitä! Suorastaan anteeksiantamatonta.

Hertta ei ole koskaan pienen elämänsä aikana tykännyt imurista. Ei, vaikka mitä on tullut kokeiltua - oli kyseessä sitten hieman hiljaisempi tai kovaäänisempi tapaus, minkä näköinen tai kokoinen vain. Imuri on ehdoton 'no no', olivat itse olosuhteet sitten millaiset tahansa. Mikäli käy niinkin hyvä tuuri, että meitä on kotona kaksi tämän välttämättömän pahan siivousoperaation tapahtuessa, homma on ihan okei. Hertta katselee kainalosta, kuinka korviariipivää ääntä pitävä kapine tekee hieman puhtaampaa jälkeä, mutta autapa armias jos kotona on yksin koiran kanssa imuroidessa!

Manalan portit aukeavat, demonit laskeutuvat maanpinnalle, pientä koiraraasua kidutetaan elävältä. Näin ainakin Hertan mielestä.

Ohessa todistusaineistoa tämän päivän operoinnista. Kaikkein hurjimmat välikohtaukset jäivät pois - tässä Hertta siis vain uhittelee imurille, sillä ihan täyttä actionia ei ole käynnissä. Mutta vartoos kun sitä imuria aivan oikeasti sitten käytetään! Tänään on roikuttu hampailla kiinni suulakkeessa, onnistuttu änkemään kieli ja kuono imuriin ja juuri äsken Hertta yritti selvästi tehdä pieniä sovinnon elkeitä lattialla edelleen itsepäisesti lojuvan imurin kanssa.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun päästään siirtymään pahaäänisestä imurista kivasti kieppuvaan ja ehdottomasti leikinhaluiseen moppiin!

Jahkkas Princess Leia - 6 kuukautta (26.7.2013)

Eihän siihen puolivuotiskirjoituksen kirjoittamiseen mennytkään kuin vaivaiset 5 kuukautta ekstraa - Hertta kun on tätä nykyä melko tasan 11-kuukauden ikäinen. Tuli kuitenkin kyseisenä heinäkuun päivänä otettua ihan oikealla kameralla muutamia kuvia - pyhä tarkoitukseni on ottaa kuvat myös siltä päivältä, kun Hertta saavuttaa maagisen vuoden iän. Päästäänkin sitten vertailemaan, millaista muutosta on tapahtunut! Omissa silmissä Hertta on aina näyttänyt juuri tuollaiselta - eihän mikään ole muuttunut sitten sen päivän, kun Hertta meille 16.3.2013 muutti. Harmi vain, että nämä mun pilvilinnani romuttuvat siinä vaiheessa, kun erehdyn katsomaan kuvia nykyhetkestä taaksepäin... Hupsista.

All in all, alla kuvia tasan kuuden kuukauden ikäisestä Hertasta - 26.7.2013.

Long time, no see - catch-upia kännykän kameran lävitse

On ollut eräs nimeltämainitsematon naisihminen hyvin aikaansaamaton, mutta vihdoin ja viimein voisi yrittää saada jotakin eloa Hertan blogiin! Hieman vajaa kuukausi, ja neiti Naks Naks täyttää vuoden. Minne ihmeeseen se aika meni? Missä vaiheessa pienestä pötköstä kasvoi iso nakkipötkelö? Koska olen äärimmäisen laiska muistelemaan piiruntarkasti jokaista pientä eventtiä, selataanpa erinäisiä kuvia ja palautellaan mieleen, mitä on tapahtunut sitten viimeisimmän blogimerkinnän!

Huhtikuun loppupuolella väsähtänyt ja vielä niin pieni Hertta pääsi matkaamaan kanootin kyydissä.

Taitanee olla toukokuuta - jolloin Hertta totesi kaivamisen olevan äärimmäisen väsyttävää puuhaa!

Ihastuttavaa kännykkäkameralaatua kesäkuulta.

Tämänkin kuvan kohdalla ollaan vielä kesäkuussa. Menihän se aika rattoisasti elokuvaa katsoessa, Hertta oli puolestaan kehittänyt itselleen luovaa viriketoimintaa eteisessä sillä välin...

Laita Nakki herättämään ihminen sängystä - bongaa viiden minuutin päästä samainen koirankuvatus nukahtaneena itsekin.

Kesä ja mökkielämä! Hertan mielestä mökkeilyssä antoisinta tosin taisivat olla ne päiväunet...

...Tai sitten järvestä poimittujen lumpeiden repiminen...

...Ja pitihän sitä vettäkin käydä laiturilta ihmettelemässä.

2.7.2013 eli muutaman päivän päälle puolivuotiaana poseerattiin näin nätisti.

Kesänakki maalla

En sattuneesta syystä ole tullut koskaan blogissa maininneeksi sitä, että Hertta suorastaan rakastaa pyykinpesua. Tässä yksi todiste aiheesta - yleensä Hertta on se kaikkein innokkain kantamaan pyykit pois koneesta, mutta tällä kertaa Nakin piti mennä vielä erikseen katsomaan, onko se pyykkikone aivan varmasti tyhjä.

Syyskuun lopussa päästiin kokeilemaan jo uutta talvitakkia!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa - teen tässä pientä catch-upia kuvien muodossa, josko sen jälkeen päästäisiin taas paremmin kiinni nykyhetkeen ja saataisiin päiviteltyä niitä kuulumisia ihan ajantasaisesti! Anteeksi & förlåt!

8 viikkoa

Kahdeksan viikkoa Hertan elämässä tuli täyteen tarkalleen ottaen viime lauantaina, 23. maaliskuuta - sen sijaan kahden kuukauden täysi rajapyykki saavutettiin eilen. Jo tähän mennessä on tullut selville, että Hertta on äärimmäisen avoin ja aktiivinen nuori koiranalku, joka osaa olla täysin meidän koiramme, mutta toisaalta esimerkiksi kiellettäessä esitetään niin neitiä, niin neitiä! Lähes raivostuttavuuteen saakka, ehdottomasti.

Ihan omaksi ilokseni päätin alkaa seurata viikottain Hertan kasvua ja kehitystä - paino, selän pituus (ja mikäli Hertan kärsivällisyys antaa myöten), myös uusi sivustapäin otettu rakennekuvan tapainen viikottain. Jos ei muuta, ainakin pystyy pitkällä juoksulla näkemään kehityksen! Kahdeksan viikon päivityshän tulee siis auttamattoman myöhässä, mutta ... No, ainakin mitat ovat oikeat!

8-viikkoisen Hertan strategiset mitat
• Paino 2600 grammaa

• Selän pituus 26 senttiä

Mitä muuta on ehtinyt tapahtua tähän päivään mennessä? Viime viikonloppuna Hertta tutustui ilmapalloihin. Pelätä ei osannut, sen sijaan ilmapallot olivat entisiä hyvin nopeasti. Töissä Hertta on kulkenut mukana totuttuun tapaan - ja ihan hyvällä menestykselläkin. Vahingoilta sisätiloissa on vältytty kokonaan ja matkantekokin työpaikalle sujuu itkemättä omassa Sturdissa. Ja voi kyllä, meillä ei enää itketä öisin! Konsertti tosin aloitetaan heti siinä vaiheessa, kun jonkun ihmisraukan herätyskello soi ja Hertta tajuaa asian. Hei, mä haluan seuraa! Nyt?!

Tänään oli Hertan elämän pelottavin - tai ainakin toiseksi pelottavin sitten uuteen kotiin muuttamisen jälkeinen - päivä. Mamma nimittäin päätti, että tänään kokeillaan veden kanssa läträämistä! Eihän tätä ensimmäistä pesukertaa voi edes hyvällä omatunnolla kutsua pesemiseksi, mutta ainakin vettä valuteltiin suihkussa päälle ja mikä parasta, Hertta oli asian kanssa ihan sinut. Hiustenkuivaaja suihkun jälkeen sen sijaan taisi jättää ikuiset traumat... Siitäkin huolimatta, että koko toimituksen ajan sai syödä mamman kädestä herkkuja. Nyt kaikesta suunnattomasta rääkkäyksestä uupunut ja ehdottoman loukattu pikkunakki nukkuu omassa pedissään - kirjaimellisesti suihkunraikkaana!

Tyytyväinen nakki

Yllätettiin itsemme tänään, ja kerrankin positiivisesti. Viisi minuuttia etuajassa hakemassa Herttaa, vaikka kelloa vastaan kuviteltiinkin juoksevamme koko ajomatka! Etenkin, kun matkan varrelle mahtui vielä pakollinen pysähdys kaupassa.

Äitikoira, siskokoira sekä Herttakoira olivat kaikki harvinaisen kiinnostuneita Hertan uudesta matkustuskapineesta - siis Sturdista. No, tulipa ainakin todistettua, että kyseiseen härpäkkeeseen mahtuu yhtäaikaa niin yksi aikuinen kuin kaksi pentuakin! Tosin Sturdi ajoi paremmin asiansa viihdykkeenä, kuin muuten millään tasolla kiinnostavana kapistuksena - ainakin, jos keneltä tahansa paikalla olleista koiranviikareista kysytään. Kotimatka alkoi mukavasti sylissä köllötellen. Henkilökohtaisesti olin täysin vakuuttunut siitä, että Hertta luultavasti hyörii enemmän tai vähemmän ainakin suuren osan matkasta, mutta mitä vielä! Hertta nukkui matkan ensimmäisen puolikkaan ja juuri paria minuuttia ennen sopivaa pysähdyspaikkaa heräsi ihmettelemään outoja maisemia. Pissat maamerkiksi matkan varrelle ja kotimatka saattoi jatkua jälleen pienen unituhinan säestämänä.

Ystävä / kummitäti / esiliina palautettiin takaisin omaan kotiin onnistuneen matkan päätteeksi ja me laitettiin tietysti heti kotiin päästyämme Hertalle ruokaa likoamaan. Ja kuten kenelle tahansa muullekin, myös Hertalle maistui uni vatsan täyttämisen päätteeksi. Pikkunakki makailee oikein tyytyväisen oloisena omalla paikallaan uudessa pedissä, mitä nyt välillä vingahtelee unissaan ikäväänsä. Tämänhetkinen saldo on vatsarapsutuksia, luiskahtelevia juoksuaskeleita, syliin kiipeämisiä ja suloista koiravauvantuoksua ♥

Tyytyväinen uninakki.

Matelevat tunnit

Huomenna on se päivä! Malttamattomuus koputtelee aivan oven takana, mutten ole antanut itselleni lupaa seota (vielä) aivan kokonaan. Mutta huomenna. Huomenna!

Tämä on tietysti mitä parhain tekosyy siivota Hertan lajitoverit - tai oikeastaan suomeksi sanoen ne vähemmän suloiset villakoirat - pois nurkista pyörimästä. Selitän tietysti itselleni, että tietysti kun matot ottaa pois, on hyvä siivota muutenkin. Todellisuus taas vastaa lähimmälti sitä, että tarvitsen tekemistä. Jos tunnit tuntuvat matelevan jo nyt, kuinka pahasti ne matelevat sitten, kun en täytä tätä iltaa millään oikealla tekemisellä? Sitä paitsi, ainahan sitä nyt siivottavaa löytyy... Valitettavasti.

Odotettavissa lähipäivinä on siis paitsi kuvaspämmäystä, myös yleistä tunnetta järjen menettämisestä. Sitä odotellessa...

Materialismi

Tänään se saapui, nimittäin paketti Zooplussalta! Harmi vaan, että tavaroiden oikea omistaja puuttuu vielä ihan kokonaan! Tässä saldo tällä hetkellä - postilaatikosta pitäisi kaiken järjen mukaan tipahdella jotakin pienempää kuin suurempaakin lähipäivien aikana. Innolla odottaen! Kuten huomata saattaa, tästä puuttuu vielä suunnattoman paljon ja aivan kaikkea.  Ja minä kun kuvittelin ostavani kaiken tarpeellisen ihan ensin, mutta voidaanko kymmenen tilattua lelua näin esimerkiksi laskea täysin tarpeelliseksi?

Seuraavana hankintalistalla taitavat olla ainakin täysin kunnollinen panta - säädettävä sellainen näin pentuajalle - sekä tuttua ruokaa. Tasapainottelen vielä vähän sen välillä, ostaako tässä vaiheessa kuljetuskoppa pediksi / kuljettamiseen (ja ostaisin toisaalta enemmän kuin mielellään suoran IATA-hyväksytyn kopan, ihan vaan just in case) vai pitäisikö nätisti pyytää isoäitiä ompelemaan sellainen sopivasta kankaasta pehmusteineen.

Tällä hetkellä kokoelma näyttää enemmän tai vähemmän tältä:

• Pentu Kong -lelu
• Rullapidike + kakkapusseja
• Pehmeät & joustavat valjaat pentuajalle
• Shampoota myöhempiä aikoja varten
• Narulelu
• Herkkuja opetteluun
• Nahkainen talutin (me likey strassit!)
• Kynsileikkurit
• Luonnonharjasharja
• "Piikkipallo" pikkuhampaille

Pakko ostaa!

Viikon takainen kuva minimakkaroista
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)

Viime kerralla taisin astella kaapista materialistisen puoleni kanssa. Mutta millaisia tilannepäivityksiä on tapahtunut tähän mennessä? No, parempaan suuntaan ei ainakaan olla menty. Joskus tuntuu siltä, että taidan oikeasti ampua pahemman kerran yli, mutta ... Who cares! Minä tykkään, Hertta tulee (toivottavasti) tykkäämään, joten yritän olla moralisoimatta itseäni liikaa. Koska tottakai Hertta tarvitsee ... Kaikkea.

Tein torstaina suunnattoman virheen. Annoin itselleni luvan (oikeastihan minut suostuteltiin ja raahattiin paikalle melkein väkisin!) käydä paikallisessa eläinkaupassa. Ihan vaan ihastelemassa kaikkia kivoja tavaroita, jotka on tietenkin viimeistään jossain vaiheessa pakko saada. Niinpä niin. Onhan se tässä vaiheessa tietysti ihan hyvä yrittää uskotella itselleen, että asiat menivät juurikin näin. Todellisuudessa raahasin henkisen ja fyysisen olemukseni eläinkauppaan silkasta vapaasta tahdostani, joskin ystävättäreni suotuisella myötävaikutuksella. Ja kauanko aikaa moisessa kaupassa tuli vietettyä? Lähemmäs tunti. Onnistuin rajaamaan ostokseni yllättävän pieneen määrään - vain niihin pakollisiin. Käytännössä katsoen mukaan tarttui nahkainen musta talutin hillitysti muutamalla kivalla strassikoristeella, yltiöpakollinen (ja asiaankuuluvana värivalintanahan tässä tapauksessa oli vaaleanpunainen, kuinkas muutenkaan) Kong-lelu ja tulevaa koulutusta ajatellen piti tietysti saada minikokoisia nameja. Kyllä - erittäin tarpeellista! No, herkkuja lukuun ottamatta kyllä.

Nettishoppailun suhteen olen ehdottomasti myöhännäisherännyt. Tilaukset / ostoskerrat nettikaupoista ovat laskettavissa yhden käden sormin, kunnes nyt - maailman paras tekosyy jälleen kerran lähes pakotti minut istuutumaan alas tietokoneruudun äärelle. Netistähän saattaisi löytyä vaikka mitä kivaa Hertalle...

Kaikki alkoi ihan viattomasti Zooplussasta. Minulle kun satuttiin vinkkaamaan, että sieltä voisi löytyä vaikka mitä... Ja kuinka kävikään, huomasin tehneeni ihan sopivankokoisen tilauksen. Köh? Se on kyllä pakko sanoa, että sitä tilausta ei tosin oltu hinnalla pilattu!

Tuikitarpeellisia Zooplus-ostoksia olivat muun muassa pallo pureskeltavaksi  köysilelu rääkättäväksi, kakkapusseja & rullapidike tulevia lenkkejä varten, pehmeä (ja suloinen!) luonnonharjasharja, shampoo myöhempiä aikoja varten, kynsisakset ja kirsikkana kakun päällä, pentukokoa edustavat valjaat. Tietenkään en onnistunut olla etsimättä myös Facebookissa mahdollisesti löydettävissä olevia, koiratarvikkeille suunnattuja kirppisryhmiä. Nyt, alle vuorokautta myöhemmin, olen liittynyt kahteen mukavankokoiseen ryhmään ja ostanut Hertalle paitsi uuden lelun, myös kevään vilpoisemmilla keleillä sopivasti päälle mahtuvan fleecehaalarin. Valitettavasti en voi edes vedota siihen, että olisin tavalla tai toisella mainoksen uhri. Ei - olen ihan itse itseni uhri. Damnit!

Loppuhehkutus - alle kaksi viikkoa ensikohtaamiseen! ♥

"Koska Hertta tahtoo!"

Viime lauantaina saatiin heti aamusta hyviä upeita uutisia! Kaksi narttua ja kaksi urosta - toisin sanoen, meidän perheemme uusin jäsen oli syntynyt! Oli kyllä harvinaisen vaikeaa olla hymyilemättä, kuin pehmustetusta huoneesta livahtamaan päässyt potilas. Ja millaisia uutisia tulikaan parin tunnin päästä? Loppulukemat 3+3!

Jo ensimmäinen puhelu kasvattajan suuntaan ja hyvä, etten hyppinyt tasajalkaa paikoillani - saati sitten nyt, kun narttupentu varmistui muuttavaksi meille aivan varmasti... Nimikin tulokkaalle oli valmiina jo noin kuukautta ennen syntymää. Hertta. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin tämän epätietoisuuden ajan olla kiertelemättä eläinkauppoja heräteostoksia tekemässä - harmi, ettei tämä taida olla pätevä tekosyy järjettömälle rahan tuhlaamiselle tällaisessa koiramaailman mekassa lähitulevaisuudessa. Tästä pääseekin kätevästi aasinsillalla (vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa, mäyräkoiran piiitkällä selällä?) aiheeseen 'pahemman kerran höynähtänyt koiramami', joka tahtoo ostaa kaiken ja kaikkialta - mieluiten nyt ja heti.

Ihan vain siksi, koska Hertta tahtoo.

♥ Neljä pikkunakkia kokonaisuudessaan kuudesta kuvassa muutaman tunnin ikäisinä Minni-äidin hellässä hoivassa ♥
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)
 

Ostoslistalta löytyy kaikkea taluttimista söpön pinkkeihin pantoihin, valjaisiin, heijastinliiveihin ja ruokakuppeihin - unohtamatta luita, leluja, kakkapusseja tai mitä tahansa sellaista, mihin nyt ylipäänsä voi millään tavalla liittää sanan 'koira'. Koska Hertta tahtoo. Toki se on juuri koira, jolla on suuri tarve ja ennen kaikkea halu saada kaikki varusteensa sävy sävyyn - asiaankuuluvasti tietysti joko pinkkinä tai violettina. Ja oikeastaan - mikäpä olisi sen parempaa, kuin kaksi settiä kaikkea, kahdessa eri värissä! Manttelit ovat tietysti myös yksi must, ihan taas vain siksi, koska Hertta tahtoo. Mitä pinkimpää, sen katu-uskottavampaa.

Jos nyt kuitenkin otetaan asiaksi palata takaisin todellisuuteen, voidaan todeta, että voinen ehkä unohtaa tämän vailla järkeä olevan vouhotuksen heti alkuunsa. Ruokakuppeja meiltä löytyy jo entuudestaan, herkkujakin koiran tulevaa kouluttamista ajatellen saa jääkaapista esimerkiksi nakkien kuin jauhelihankin muodossa. Uudet (ja ne ehdottoman katu-uskottavat!) manttelit maksavat mansikoita, eikä pentukokoiselle koiralle välttämättä ole kovinkaan järkevää ostaa kallista asustetta vain siksi, että se näyttää kauhean kivalta. Vastaavan ja täysin toimivan kun saa haalittua esimerkiksi netti(huuto)kaupoissa surffaamalla - pieneksi jäätyään voi itse tehdä saman tempun laittamalla manttelin myyntiin ja sitä myöten olla hetken puhtaalla omallatunnolla edes tästä tekemästään pienestä kierrättämisen eleestä. Entäpä sitten ne pannat, valjaat ynnä muut? Itse koen järjen ääntäni kuunnellessani, että pentuajaksi vain ne tärkeimmät. Ehdinhän varsin hyvin hemmotella Herttaa (lue: itseäni) kaikilla ei-ehkä-niin-tarpeellisilla hankinnoilla myöhemminkin, eivätkä silloin jää ainakaan heti pieniksi!

Heijastimet - ne puolestaan ovat mielestäni yksi sellaisista hankinnoista, jotka kuuluvat monien oikeasti tärkeiden hankintalistalla olevien asioiden kanssa tarpeellisuuden kärkipäähän. En tingi omastakaan turvallisuudestani liikenteessä ja heijastinten käytössä, joten miksi sivuuttaisin koiran turvallisuuden? Onneksi Neiti Näppärä ymmärtää tässä vaiheessa sen, ettei jokaista heijastinhärpäkettä kuitenkaan tarvitse välttämättä ostaa uutuuttaan kiiltelevinä kaupoista, vaan osan voi todella tehdä myös itse - kun vain viitsii nähdä hieman vaivaa ja aikaa.

Voisinkin seuraavaksi hurahtaa tee-se-itse! koirantarvikkeisiin. Eipähän tuntuisi Hertan odottaminen kotiin aivan näin tuskaiselta!