Hertan pahin vihollinen

Meillä asuu mörkö. Suurimman osan ajasta se on visusti piilossa kaapissa - mutta välillä ne pahimmatkin luurangot täytyy penkoa esille ja tietysti kohdatakin. Tänään on ollut juuri se päivä.

Aivan - mikään ei ole enää ennallaan. Mamma kaivoi sen kauhean kapineen kaapinperukoilta ja kehtasipa se vielä alkaa käyttääkin sitä! Suorastaan anteeksiantamatonta.

Hertta ei ole koskaan pienen elämänsä aikana tykännyt imurista. Ei, vaikka mitä on tullut kokeiltua - oli kyseessä sitten hieman hiljaisempi tai kovaäänisempi tapaus, minkä näköinen tai kokoinen vain. Imuri on ehdoton 'no no', olivat itse olosuhteet sitten millaiset tahansa. Mikäli käy niinkin hyvä tuuri, että meitä on kotona kaksi tämän välttämättömän pahan siivousoperaation tapahtuessa, homma on ihan okei. Hertta katselee kainalosta, kuinka korviariipivää ääntä pitävä kapine tekee hieman puhtaampaa jälkeä, mutta autapa armias jos kotona on yksin koiran kanssa imuroidessa!

Manalan portit aukeavat, demonit laskeutuvat maanpinnalle, pientä koiraraasua kidutetaan elävältä. Näin ainakin Hertan mielestä.

Ohessa todistusaineistoa tämän päivän operoinnista. Kaikkein hurjimmat välikohtaukset jäivät pois - tässä Hertta siis vain uhittelee imurille, sillä ihan täyttä actionia ei ole käynnissä. Mutta vartoos kun sitä imuria aivan oikeasti sitten käytetään! Tänään on roikuttu hampailla kiinni suulakkeessa, onnistuttu änkemään kieli ja kuono imuriin ja juuri äsken Hertta yritti selvästi tehdä pieniä sovinnon elkeitä lattialla edelleen itsepäisesti lojuvan imurin kanssa.

Odotan innolla sitä hetkeä, kun päästään siirtymään pahaäänisestä imurista kivasti kieppuvaan ja ehdottomasti leikinhaluiseen moppiin!

Materialismi

Tänään se saapui, nimittäin paketti Zooplussalta! Harmi vaan, että tavaroiden oikea omistaja puuttuu vielä ihan kokonaan! Tässä saldo tällä hetkellä - postilaatikosta pitäisi kaiken järjen mukaan tipahdella jotakin pienempää kuin suurempaakin lähipäivien aikana. Innolla odottaen! Kuten huomata saattaa, tästä puuttuu vielä suunnattoman paljon ja aivan kaikkea.  Ja minä kun kuvittelin ostavani kaiken tarpeellisen ihan ensin, mutta voidaanko kymmenen tilattua lelua näin esimerkiksi laskea täysin tarpeelliseksi?

Seuraavana hankintalistalla taitavat olla ainakin täysin kunnollinen panta - säädettävä sellainen näin pentuajalle - sekä tuttua ruokaa. Tasapainottelen vielä vähän sen välillä, ostaako tässä vaiheessa kuljetuskoppa pediksi / kuljettamiseen (ja ostaisin toisaalta enemmän kuin mielellään suoran IATA-hyväksytyn kopan, ihan vaan just in case) vai pitäisikö nätisti pyytää isoäitiä ompelemaan sellainen sopivasta kankaasta pehmusteineen.

Tällä hetkellä kokoelma näyttää enemmän tai vähemmän tältä:

• Pentu Kong -lelu
• Rullapidike + kakkapusseja
• Pehmeät & joustavat valjaat pentuajalle
• Shampoota myöhempiä aikoja varten
• Narulelu
• Herkkuja opetteluun
• Nahkainen talutin (me likey strassit!)
• Kynsileikkurit
• Luonnonharjasharja
• "Piikkipallo" pikkuhampaille

Pakko ostaa!

Viikon takainen kuva minimakkaroista
Kuvan © Kasvattaja (luvalla kopioitu)

Viime kerralla taisin astella kaapista materialistisen puoleni kanssa. Mutta millaisia tilannepäivityksiä on tapahtunut tähän mennessä? No, parempaan suuntaan ei ainakaan olla menty. Joskus tuntuu siltä, että taidan oikeasti ampua pahemman kerran yli, mutta ... Who cares! Minä tykkään, Hertta tulee (toivottavasti) tykkäämään, joten yritän olla moralisoimatta itseäni liikaa. Koska tottakai Hertta tarvitsee ... Kaikkea.

Tein torstaina suunnattoman virheen. Annoin itselleni luvan (oikeastihan minut suostuteltiin ja raahattiin paikalle melkein väkisin!) käydä paikallisessa eläinkaupassa. Ihan vaan ihastelemassa kaikkia kivoja tavaroita, jotka on tietenkin viimeistään jossain vaiheessa pakko saada. Niinpä niin. Onhan se tässä vaiheessa tietysti ihan hyvä yrittää uskotella itselleen, että asiat menivät juurikin näin. Todellisuudessa raahasin henkisen ja fyysisen olemukseni eläinkauppaan silkasta vapaasta tahdostani, joskin ystävättäreni suotuisella myötävaikutuksella. Ja kauanko aikaa moisessa kaupassa tuli vietettyä? Lähemmäs tunti. Onnistuin rajaamaan ostokseni yllättävän pieneen määrään - vain niihin pakollisiin. Käytännössä katsoen mukaan tarttui nahkainen musta talutin hillitysti muutamalla kivalla strassikoristeella, yltiöpakollinen (ja asiaankuuluvana värivalintanahan tässä tapauksessa oli vaaleanpunainen, kuinkas muutenkaan) Kong-lelu ja tulevaa koulutusta ajatellen piti tietysti saada minikokoisia nameja. Kyllä - erittäin tarpeellista! No, herkkuja lukuun ottamatta kyllä.

Nettishoppailun suhteen olen ehdottomasti myöhännäisherännyt. Tilaukset / ostoskerrat nettikaupoista ovat laskettavissa yhden käden sormin, kunnes nyt - maailman paras tekosyy jälleen kerran lähes pakotti minut istuutumaan alas tietokoneruudun äärelle. Netistähän saattaisi löytyä vaikka mitä kivaa Hertalle...

Kaikki alkoi ihan viattomasti Zooplussasta. Minulle kun satuttiin vinkkaamaan, että sieltä voisi löytyä vaikka mitä... Ja kuinka kävikään, huomasin tehneeni ihan sopivankokoisen tilauksen. Köh? Se on kyllä pakko sanoa, että sitä tilausta ei tosin oltu hinnalla pilattu!

Tuikitarpeellisia Zooplus-ostoksia olivat muun muassa pallo pureskeltavaksi  köysilelu rääkättäväksi, kakkapusseja & rullapidike tulevia lenkkejä varten, pehmeä (ja suloinen!) luonnonharjasharja, shampoo myöhempiä aikoja varten, kynsisakset ja kirsikkana kakun päällä, pentukokoa edustavat valjaat. Tietenkään en onnistunut olla etsimättä myös Facebookissa mahdollisesti löydettävissä olevia, koiratarvikkeille suunnattuja kirppisryhmiä. Nyt, alle vuorokautta myöhemmin, olen liittynyt kahteen mukavankokoiseen ryhmään ja ostanut Hertalle paitsi uuden lelun, myös kevään vilpoisemmilla keleillä sopivasti päälle mahtuvan fleecehaalarin. Valitettavasti en voi edes vedota siihen, että olisin tavalla tai toisella mainoksen uhri. Ei - olen ihan itse itseni uhri. Damnit!

Loppuhehkutus - alle kaksi viikkoa ensikohtaamiseen! ♥