Jos eilinen päivä oli pelottava ensimmäisen suihkukokemuksen ja hurisevan hiustenkuivaajan myötä, ei päivä saanut yhtään sen onnellisempaa päätöstä.
Sen suuremmin yksityiskohtiin menemättä, Herttaa huomattavasti suurikokoisempi koira hyökkäsi iltapisseillä Hertan päälle. Hertta oli hihnassa, toinen koira vapaana ja ainekset hyvinkin surkeaan loppuun olivat olemassa. Luojalle kiitos siitä, että nämä kaksi saatiin lopulta irroitettua toisistaan, jolloin lähdin itse Hertan kanssa sisälle miehen jäädessä selvittämään tilannetta muutoin.
Ensimmäinen reaktio oli se, että nyt meni niska. Hämärässä kun erottui ainoastaan se, että niskan alue on aivan märkä - verta vai kuolaa, tällä kertaa onneksi jälkimmäistä. Ruhjeillahan reppana oli ja on yhä, näitä puhdisteltiin vedellä ja Betadinella yöpäivystystä tehneen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Tein itse pintapuolisen tarkastuksen koiralle avohaavojen, ruhjeiden, mahd. murtuneiden luiden ja aristusten suhteen. Vaikka kuinka maallikko onkin, uskoin kyllä pystyväni spottaamaan mahdolliset pahemminkin osumaa ottaneet kohdat, jos niikseen tulisi. Yö meni melko vaihdellen - itse taisin herätä tunnin välein paniikissa tarkastamaan, että koira varmasti hengittää ja on ihan kunnossa. Aiemmin poissa ollut itku tuli viime yön osalta takaisin, kuten odottaa tietysti saattoikin. Mitä muutoin Hertan kuntoon tulee, ruhjetta ja nirhaumaa oli (on) nivusissa, selkä-vatsa-niska -akselilla sekä silmäkulman yläpuolella.
Onni onnettomuudessa, ettei tilanteessa päässyt käymään pahemmin - fyysisesti. Psyykkisellä tasolla muutokset Hertassa ovat olleet näkyvillä huomattavasti selkeämmin. Hertta söi ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen vasta tunti sitten - toisin sanoen lähes tarkalleen vuorokauen välikohtauksen jälkeen. Ei pahimmasta järkytyksestä päästyään edes yrittänyt hakeutua ihmisen läheisyyteen, vaikka toisaalta taas tuntui kaipaavan jotakuta turvaksi lähelle. Silittäminen kuitenkin aiheutti heti pelkoa - perääntymistä, epäröimistä ja satunnaista vingahtelua. Uni maistui tänään päivällä jopa pelottavankin hyvin - lähes tasan kahdeksan tuntia, kahdessa erässä - viiden minuutin väliherätyksellä.
Päivän aikana ehti tulla vietettyä tovi jos toinenkin puhelimessa. Juttelua asian tiimoilta kasvattajan kanssa, useita (välillä toivottomaltakin tuntuneita) puheluita eläinlääkäreille, joista kukaan ei tuntunut olevan enää näin pääsiäisen alla töissä, rikosilmoituksen tekeminen, ja tähän päälle tietysti huoli siitä, että onhan kaikki aivan varmasti hyvin. Vaikka ymmärrän, että eläinten kanssa nyt voi käydä melkein ja mitä tahansa, oli silti useampiakin kuin yksi tai kaksi itsesyytöksen hetkeä.
Olisin voinut estää tilanteen omalla toiminnallani. No, jos olisin osannut lukea ajatuksia tai ennustaa tulevaa.
Eläinlääkäriajan sain varattua tälle iltapäivälle. Hertan kanssa irtauduttiin työmaalta siis tuntia normaalia poistumisaikaa ennakoiden, jotta ehdittiin käydä tapaamassa Herra Eläinlääkäriä. Kuulemieni hieman negatiivisten sanojen jälkeen kyseisestä eläinlääkäristä, yllätyin todella positiivisesti. Tutki Hertan äärimmäisen huolellisesti lähes jokaista karvaa myöten ja tutkimuksen päätteeksi totesi, että tällä kertaa selvisimme suurimmaksi osin säikähdyksellä fyysisten vammojen osalta. Ruhjeet ja muut kun tosiaan - ja kuitenkin - paranevat itsekseen omalla ajallaan, turvotuksia ei ollut, poissuljettiin sisäisten vammojen mahdollisuus ja tarkasteltiin, miltä luut tuntuvat. Kävely ja juoksukin onnistuivat molemmat äärimmäisen hyvin ilman aristuksia! Ainoa hivenen epävarma asia on ainoastaan selkä. Fyysistä oireilua ei ainakaan tällä hetkellä esiinny, mutta eläinlääkäri kehotti menemään tapahtuneen johdosta selkäkuvauksiin siinä vaiheessa, kun kasvu on loppunut.
Suurin haaste luultavasti tulee olemaan toisiin koiriin totuttautuminen. Koirakaveritreffejä on buukattu viikonlopulle, Mäyräkoirakeskustelun puolella ehdotettua ajatusta naksuttimesta olen pyöritellyt mielessäni.
Kunpa vain osaisin itse olla tarpeeksi johdonmukainen voidakseni viedä Hertan hyvin tästä ylitse!
Joten, onko kenelläkään tätä lukeneella kokemusta vastaavasta? Mitkä keinot on koettu hyviksi ja toimiviksi, kun jotakin vastaavaa on tapahtunut? Entä mahdollisesti asioita, joita ei missään nimessä kannata kokeilla, vaikka järki ehkä sanoisikin jotain muuta? Kaikki hyväksi havaitut neuvot, ohjeet ja vinkit ovat äärimmäisen tervetulleita!
