Tosin, tälläkään kertaa ei liene mitään erityisen ihmeellistä sanottavaa - Hertta tosin on aivan yhtä herttaisa, kuin aiemminkin. Tällä hetkellä on:
• Opittu kävelemään hienosti hihnassa
• Ymmärretty, että mamman pukemat vaatteet ovat poikkeuksetta kauheita
• Koettu, että lumi on luultavasti maailman kauhein asia
• Leikattu ensimmäistä kertaa kynnet (19.3)
• Harjattu koko nakki ensimmäistä kertaa (19.3)
• Itketty ikävää jokaisena yönä
Ynnä muuta. Muita tärkeitä asioita ja taitoja, joita Hertta on muutaman edellisen päivänä oppinut, ovat muiden muassa johtojen ja vaatteiden pureksiminen, verhojen järsiminen, murjottaminen kieltämisen seurauksena, intensiivinen tuijottaminen, ylisuloisen ja viattoman pikku mäyräkoiran esittäminen... Kyllä, lista on loputon. Muutamat kuvat viimepäiviltä ohessa!
 |
 |
| Älä nyt oikeasti pakota mua mihinkään ulos! |
 |
| Ja pitikö nyt tämäkin mulle pukea... |
Aivan syötävän suloinen pikku nakki. T: jo isoksi kasvaneen nakin onnellinen omistaja :)
VastaaPoistaViattomalta näyttämisen taito on ehkä tärkein. Sit sen ku osaa, ni voi aivan hyvin vähän pureksia ja järsiä. Sä oot kyllä niin pieni ja söpö, että silläkin pääsee jo pitkälle ihmisväen sydänten sulattamisessa ;)
VastaaPoistaKyl se ikäväkin siitä helpottaa. Sun ihmisväki pitää susta hyvää huolta (gaumeen upeen villapaidanki ovat sulle hankkineet!) ja varmasti tuut kotiutumaan oikein hyvin :)
Asta, meillä auttoi tuohon ikävän itkemiseen yksinkertaisesti se, että siirrettiin Maunon koppa sängyn viereen. Onhan se kuitenkin aika iso muutos, että yhtäkkiä pentukatraasta siirtyy nukkumaan ihan yksikseen, ja koirathan nukkuvat keskenäänkin lähekkäin. Aluksi meilläkin oli siis keittiössä rajattu alue, jossa Maunon oli tarkoitus viettää yönsä, mutta siitä ideasta luovuttiin jo kahden vingutun yön jälkeen. Mutta tämä on varmaan pitkälti mielipideasia, itselläni ei ollut sydäntä nukuttaa pikkukoiraa laumasta erossa :)
VastaaPoistaOih, ku sä Hertta oot ihan nimes veronen. Sulla on niin siäviä pullovereitakin, mut tarviihan sitä nätillä tytöllä olla nättejä nuttuja.
VastaaPoistaAnonyymille suuria sanoja pieneltä koiralta - Hertta kiittää!
VastaaPoistaJalo, niinpä! Sillä todella pääsee pitkälle, no, ehkä. Hertan mielestä nyt ainakin! Mamma on aina välillä vähän eri mieltä ;) Mutta joka tapauksessa, isot kiitokset tsemppaamisesta! :)
Liisa, me annettiin itkeä, vaikka miten tuntui inhottavalta. Mutta nyt voi siinä mielessä huokaista helpotuksesta, että Hertta nukkuu nätisti omalla paikallaan hiljaa ja rauhallisesti koko yön! Ekat yöt oli kyllä sitä luokkaa, että korvatulpat oli kova sana - ja niidenkin läpi kyllä kuului itkut ja vingut :( Voi pientä!
Myrsky ja Tuisku, toistan jälleen itseäni, mutta suuret kiitokset! :)