Tyytyväinen nakki

Yllätettiin itsemme tänään, ja kerrankin positiivisesti. Viisi minuuttia etuajassa hakemassa Herttaa, vaikka kelloa vastaan kuviteltiinkin juoksevamme koko ajomatka! Etenkin, kun matkan varrelle mahtui vielä pakollinen pysähdys kaupassa.

Äitikoira, siskokoira sekä Herttakoira olivat kaikki harvinaisen kiinnostuneita Hertan uudesta matkustuskapineesta - siis Sturdista. No, tulipa ainakin todistettua, että kyseiseen härpäkkeeseen mahtuu yhtäaikaa niin yksi aikuinen kuin kaksi pentuakin! Tosin Sturdi ajoi paremmin asiansa viihdykkeenä, kuin muuten millään tasolla kiinnostavana kapistuksena - ainakin, jos keneltä tahansa paikalla olleista koiranviikareista kysytään. Kotimatka alkoi mukavasti sylissä köllötellen. Henkilökohtaisesti olin täysin vakuuttunut siitä, että Hertta luultavasti hyörii enemmän tai vähemmän ainakin suuren osan matkasta, mutta mitä vielä! Hertta nukkui matkan ensimmäisen puolikkaan ja juuri paria minuuttia ennen sopivaa pysähdyspaikkaa heräsi ihmettelemään outoja maisemia. Pissat maamerkiksi matkan varrelle ja kotimatka saattoi jatkua jälleen pienen unituhinan säestämänä.

Ystävä / kummitäti / esiliina palautettiin takaisin omaan kotiin onnistuneen matkan päätteeksi ja me laitettiin tietysti heti kotiin päästyämme Hertalle ruokaa likoamaan. Ja kuten kenelle tahansa muullekin, myös Hertalle maistui uni vatsan täyttämisen päätteeksi. Pikkunakki makailee oikein tyytyväisen oloisena omalla paikallaan uudessa pedissä, mitä nyt välillä vingahtelee unissaan ikäväänsä. Tämänhetkinen saldo on vatsarapsutuksia, luiskahtelevia juoksuaskeleita, syliin kiipeämisiä ja suloista koiravauvantuoksua ♥

Tyytyväinen uninakki.