lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kohtaamisia ja hankiterapiaa

Hertta pääsi eilen maalle rentoutumaan. Pahvilaatikkotalo osoittautui suunnattomaksi hitiksi - Hertasta oli suorastaan uskomattoman mahtavaa saaa upottaa pienet hampaansa pahviin, etenkin kun kyseinen pahvinkappale sattui liikkumaan ja siitä pystyi kätevästi vetämään koko muuta laatikkoa perässä. Jos totta puhutaan, en kyllä tiedä, kuka oli eniten innoissaan - mamma, pappa vai Hertta ...

Samalla kertaa onnistui myös ensimmäinen kohtaaminen keskiviikko-iltaisen välikohtauksen jälkeen. Hertta sai omassa rauhassa itse päättää, missä tahdissa Nemo kohdataan. Ensin Hertta ryntäsi paikalle lähes hämmästyttävän kovaa vauhtia, antoi Nemon haistella tarhanraosta hetken ja perääntyi lähes samalla hetkellä minun jalkoihini. Vaikka säälittikin ja olisi tehnyt mieli nostaa pieni syliin ja lohdutella, hillitsin mieleni, enkä reagoinut koiran toimintaan millään tavalla. Lopulta, pitkää hetkeä myöhemmin Hertta palasi takaisin aiemmalle paikalleen ja antoi Nemon haistella itseään toistamiseen. Tällä kertaa Hertta ei perääntynyt peloissaan, vaan lähti ennemminkin lopulta hieman tympääntyneen oloisena pois. Että tässäkö tämä nyt sitten oli? Eikö tuo edes halua leikkiä minun kanssani?

Myöhemmin lähdettiin kävelemään (juoksemaan) hangelle, ja kuten kuvatodisteet kertovat - Hertta ainakin otti ilon täysillä irti!

Kirjoittelen myöhemmin Hertan 9-viikkoiskuulumiset!



6 kommenttia:

  1. Nämä kuvat ei kerro kuinka kivaa oli Aamulla, kun sai Hertan syliin lämmittelemään. Ja nuo pahvilaatikko-leikit,... kukahan ne on keksinyt jo aikoja sitten :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Hertta <3 Oli pakko tulla kurkkaamaan mitä teille kuuluu. Ilmeisesti siellä voidaan hyvin Hertalla on vauhti päällä :) Paljon rapsutuksia pienelle ja terkkuja Riemulta & Viiviltä

    VastaaPoista
  3. Voi, nuo mäyräkoiravauvan tassut ovat niin suloiset.. Tassujen koko ei ole oikein suhteessa muuhun kroppaan ja löysää nahkaa riittää.. Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  4. Teille on tunnustus bloggissani - jotta jaksaisitte päivittää ja saisitte lukijoita :)

    VastaaPoista
  5. Niinpä, äiti! :b

    Mona, kyllä - Hertta voi hyvin ja kasvaa hirmuista vauhtia! Pitäisi ehtiä jossakin vaiheessa kaivaa kameraa enemmänkin esille, nämä pentupäivät menevät ohitse niin harmittavan nopeasti!

    Marja-Leena & Ossi, näinhän se on. Noita on kyllä niin ihana nöpötellä, nuo tassut ovat kyllä jotain aivan uskomatonta :)

    Kaunis Nelli, kiitos - pitääkin käydä kurkkaamassa! Meillä on ollut viimeaikoina niin hurjasti kiirettä, että blogin päivittäminen on väistämättä jäänyt hieman sivummalle. Täytyy skarpata tässä mahdollisimman lähiaikoina, kunhan tahti vaan rauhoittuu!

    VastaaPoista
  6. Voi tuota herttaista tyttöä! Aivan ihania kuvia! Ihan tulee pala kurkkuun kun ajattelee, että Mirkkukin oli joskus noin pieni ja ihmetyksissään maailmasta. Vaikka eipä tuo iso ole vieläkään ja paljon on yhä ihmeteltävää.
    On ilo seurata Hertan kasvua!:)

    VastaaPoista

Kommentoidaan asiallisesti eikä pahoiteta näin toistemme mieliä, kiitos!